Jacob tutkii merkillisen talon hylättyjä makuuhuoneita ja käytäviä, ja vähitellen käy selväksi, että taloon aikoinaan majoitetut lapset olivat vähintäänkin eriskummallisia: he saattoivat olla myös vaarallisia. Lapset oli ehkä viety kaukaiselle saarelle karanteeniin, mutta miksi? Ja jotenkin – niin mahdotonta kuin se onkin – lapset tuntuvat olevan yhä elossa…
Mielipiteitä: Aivan mahtava kirja! Aluksi epäröin koko kirjaa, mutta lopulta varasin kirjan kirjastolta. Aluksi kirja tuntui tylsältä kun kerrottiin isäisän kuolemisesta ja kuinka Jacob kävi terapeutilla, mutta kun hän lähtee tutkimaan vanhaa, romahtamisvaiheessa olevaa orpokodin jäännöstä, alkoi kirjan ahmiminen. Tarina kulkee sujuvasti ja varsinkin tykkään tuosta menneisyydestä ja sodasta. Orpokoti-aihe oli jostian syystä tosi kiinnostava, ja se voi johtua Orpokoti- nimisestä elokuvasta.
Paljastuksia! Vähän jäi vaivaamaan, että olivatko lapset ja neiti Peregrine siis kuolleita, vai elossa? He siis elävät yhä silmukassa olevassa orpokodissa, mutta toistavat päivää 3 syyskuuta 1940 joka päivä uudestaan ja uudestaan. Kuolivatko he oikesti silloin vuonna 1940, vai siirtyivätkö he silmukkaan ennen pommia tai jälkeen pommin? Ja kirjan lopun perusteella, tulossa voisi olla toinen osa, tai sitten kirja yksinkertaisesti vaan loppuu hassusti
Itselläni taisi olla joko aivan uusi kirja, jota kukaan ei ole vielä lukenut, tai sitten kirja on muuten vaan niin jämäkkä. Kirjaan on käytetty paljon mustetta, ja se tuoksuu kiejasta. Sivuilta löytyy paljon mielenkiintoisia valokuvia, jotka ovat kirjailijan mukaan aitoja vanhoja valokuvia, joita ei ole muutamia vähäisiä korjauksia lukuunottamatta käsitelty millään tavalla.
s.33
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti