Last day, many tears~

Se oli siinä. Peruskoulun viimeinen päivä. Mutta ei tunnu siltä. Ainakaan paljon. En vaan voi jotenkin käsittää että kokonaiset 9 vuotta on kulunut ja nyt se loppuu. Ala-asteen päättäminen ei tuntunut tältä. Ylä-aste on ollut jotenkin niin paljon erilainen ja vaikuttanut minuun joten tuntuu vaikealta edes ajatella että se loppuu.

Vasta tänä aamuna tajusin että tämä oli viimeinen koulupäivä. Tästä ollaan puhuttu se viimeinen vuosi, ja tässä se nyt on. Aamulla ysien siunauksessa ollessa sain vedetsilmiin moneen kertaan jo joidenkin sanojen takia. Luokanvalvojat puhuivat siitä, kuinka he päästävät meistä irti ja kuinka lähdemme, olemme viimestä kertaa koulussa ja emme ehkä tämän jälkeen palaa sinne. Myöskin se, että emme ehkä näe toisiamme sai aina jotenkin veden silmiin.

Vaikka en edes ollut kaveri kaikkien ysien kanssa, olin kuitenkin nyt kevään aikana heidän kanssaan varmaan enemmän kuin koko kolmen vuoden aikana. Kaikki alkoi olla jotenkin yhtenäistä tänä vuonna. 7- luokalla kaikki vierasti uusia ihmisiä, 8-luokalla yksi luokka jaettiin muihin luokkiin joka sekoitti asiaa, ja nyt 9-luokalla alkoi tuntea kaikki paremmin. Vihdoin oikeasti pidin meidän luokasta. Tätä jää ikävä ♥ Jopa opettajat alkoivat olla tosi mukavia, eikä inhottavia niin kuin joskus oli.

Seuraava kappale laulettiin kirkossa, ja jonka kertosäkeen kohdalla aina pokka petti ja vesi alkoi tulla silmiin. Vaikka tämä onkin uskonnollinen kappale, pidin tästä todella paljon sanojen ja melodian takia. Nyt kotona ollessa olen itkenyt melko paljon ja kunnolla.
 Kappale jotenkin konkreettisesti kertoo sen mitä huomenna tapahtuu, jonka takia varman itkenkin...

Olet vapaa

Niin kuin linnunpoikaa
joka kurkkii pesästää
meitäkin nyt tuuli kutsuu lentämään
Siivet saimme Jumalalta
siivet sydämeen
Lentää saamme valoon
lentää vapauteen 

Kerto:
Irti päästä, olet vapaa lähtemään
Anna suuren tuulen puhaltaa!
Irti päästä, olet vapaa elämään
vapaa palvelemaan Jumalaa 

Siellä missä tahtoo
suuri tuuli puhaltaa
yllättäen hänet, joka kutsun saa
Vastarinta murtuu
köydet hiljaa katkeaa
Avoinna on taivas
työhön kutsuu maa 

Kerto

 

Kotimme on tuuli
emme pesää tehdä voi
Kaikki olkoon Hänen
joka meidät loi
Rikas olen silloin
kun voin paljon lahjoittaa
Nisunjyväkään ei pelkää kuolemaa 

Kerto

 

   

Huomenna sitten saa varautuu miun itkukohtauksiin. Jännitän jotenkin huomista tosi paljon. Suoraan sanottuna huominen "pelottaa". En halua jättää muita