The Hunger Games - Kirjasarja, jota en haluaisi lopettaa koskaan

Sauzanne Collins - Nälkäpeli 1-3

Yksi viikko. Yksi kirja. Kolme osaa.

Nyt se on ohi. Puoli tuntia sitten sain Nälkäpelin viimeiset sivut luettua. Päätettyäni tuon mahtavan kirjasarjan, olotila oli erityinen. Kirja loppui aivan liian nopeasti. Aloittaessani kirjan viime sunnuntaina kokeisiin lukemisen ohella, en arvannut että lukisin kirjat näin nopeasti.

Katselin kirjoja useaan otteeseen jo viimevuoden puolella kun elokuvasta ei oltu edes sanottua paljoakaan mitään, ja ajattelin vain että jos minä sitten koskus luen nämä. Elokuvan tultua julkisuuteen ajattelin että kirjan voisi lukea, mutta islloin se oli jo liian myöhäistä. Kaikki kirjat oli varattu pitkiksi jonoiksi saakka.

Viimein saatuani kirjan, jossa on kaikki kolme osaa jo kaksi viikkoa sitten kirjaston varauslistalta, kirja ei innostanut minua. Olin vasta lukenut fantasiakirjan (Karou, savun tytär) joka oli aivan eri tyylinen kuin Nälkäpeli, joten halusin vain lisää sen yhden tietyn kirjan tyylistä lukemista.

Ensimmäisen kirjan lukuun kulutin peräti neljä päivää, ja keskiviikko iltana olin jo suunnilleen sivulla 550 ja loppu kirja oikein hurahti näinä parina muuna päivänä

Nyt kun olen lukenut kaikki Nälkäpelin osat, en pysty lopettamaan sen ajattelua. Elokuva tuli katsottua joskus alkusyksystä, mutta se ei niinkään innostanut. Kirja oli jotain aivan uskomatonta. Sitä on jopa hankala kuvailla. Ensimmäisen kirjan tapahtumat kulkevat rinnatusten elokuvan kanssa, mutta ensimmäisen kirjan loppu sysää liikkeelle jotain suurta, joka muuttaa kaiken.

Toista ja kolmatta kirjaa lukiessa minä en saanut kirjaa millään laskettua käsistäni. Kirjaa haluaa vain luka ja lukea. Suzanne on osannut kehitellä sarjaan niin loistavan juonen, jota ainakaan mitä en millään osannut osottaa. Tilanteet ja tunteet kuvaillaan todella hyvin, ja voin kiistatta sanoa että Nälkäpeli on parhaimpia kirjoja mitä olen lukenut tähän mennessä. Kirjaan oli ihanaa ja helppoa eläytyä mukaan, ja kirja sai miettimään monia asioita.

Eniten pidin sarjan toisesta kirjasta, Vihan liekit. Ensimmäinen osa oli jo tunnettu elokuvan katsottua, ja kolmannessa osassa oli liian vähän Peetaa  + loppu oli hieman sekava minulle.




/ Kuunneltuani Eric Saaden kappaletta Masquerade, kertosäe toi mieleeni niiiiin paljon nälkäpelin kohdan kun Peeta saa tietää että Katnis on vain näytellyt rakastavansa tätä.

"We're both in this masquerade
What can I do to see you
The girl behind the mask
Our love was just a masquerade
I wanna get to know you
The girl behind the mask
I want a chance to feel you
The girl behind the mask"