Vaikka normaalisti laitan aina mukaan krijan takakannen tekstit, en aijo tällä kertaa laittaa. Risingshadow oli arvioinut kirjan, ja suositteli kirjaa lämmöllä. Samalla siinä mainittiin ettei kirjan takakantta kannata lukea, jos haluaa ettei juoni tule selville. Takakansi kertoo juonen nimittäin lähes kokonaan loppuun saakka. Itse luin takakannen vasta, kun kirja oli luettu ja olen tyytyväinen että tein niin.
Mutta tässä Taru Hyvösen kirjoittama arvosteluteksti kirjasta Risingshadowin sivuilta:
"ÄLÄ LUE TÄMÄN TEOKSEN TAKAKANSITEKSTIÄ.
Älä lue siis myöskään esittelyä Risingin tietokannasta, sillä se on sama kuin takakansiteksti. Jos vahinko on jo päässyt tapahtumaan, olen varsin pahoillani, mutta kehotan joka tapauksessa nyt ainakin olemaan muistelematta saatika kertaamatta, mitä siinä sanottiinkaan.
Teosta lukiessani olin omasta puolestani hyvin pahoillani, että olin mennyt lukemaan takakansitekstin. Kirja olisi varmasti ollut parhaimmillaan, jos siitä ei olisi tiennyt yhtään mitään; jo se olisi auttanut, ettei olisi tiennyt takakansitekstin paljastamia avainkohtia. Mutta miten sitten houkutella lukijoita tälle hienolle teokselle, joka on juuri voittanut parhaan esikoisromaanin Locus-palkinnonkin, jos siitä ei ole hyvä kertoa mitään? Riittääkö, että yritän hehkuttaa itse yösirkusta, joka luo koko kirjaan ainutlaatuisen tunnelman ja ansaitsisi tulla muistetuksi aivan omana käsitteenään? Riittääkö, että paasaan kauniin klassisesta ja vähäeleisestä kirjoitustyylistä, joka soveltuu täydellisesti kuvaamaan 1800-luvun lopulle sijoittuvaa maagista peliä? Riittääkö, että kerron kaiken liittyvän kaikkeen ja ylittävän totutut rajat?
Ei, ei se varmaankaan riitä. Kerron siis vielä lukiessa ajatelleeni, että Yösirkus olisi luultavasti muodostunut yhdeksi käännösfantasian suuria käsitteitä, jos se olisi ilmestynyt isommalta kustantajalta vuosikymmen tai pari sitten. Nyt se uhkaa hukkua kasvaneen käännösvirran kurimukseen, niin kummalliselta kuin vanhana fantasiaharrastajana tuntuukin sanoa näin. Basam Books on nähnyt Yösirkuksen potentiaalin ja kiitettävästi panostanut kauniiseen ulkonäköön, mutta nouseeko kirja tarpeeksi esille vähäisellä mainostuksella, arvattavan pienellä painoksella ja Suomalaisen kirjakaupan – joka valitettavasti on yhä suomalaisten ykköskirjakauppa – kovalla hinnalla?
Toivoa kannattanee panna itse kirjailijaan, Erin Morgernsterniin. Jos hän jatkaa hyviä näyttöjään tämän esikoisromaanin jälkeen, hänestä kenties kuullaan näilläkin tienoin vielä. Lisäksi on myönnettävä, että Morgernsternille jäi yhä myös petrattavaa, sillä Yösirkuksen lupaavasta alusta huolimatta sen loppu ei vielä räjäyttänyt koko pankkia. Vaikka kaikki liittyi kaikkeen ja kutoutui komeaksi verkoksi, loppuratkaisu oli helpohko ja jäi osittain tuon verkon ulkopuolelle. Morgernstern ei kuitenkaan missään nimessä ole niitä ihmisiä, jotka kapuavat yli aidan matalimmasta kohdasta, joten luotan kyllä itse siihen, ettei helppoja ratkaisuja tulla enää mahdollisissa tulevissa teoksissa näkemään. Toivottavasti niitä teoksia sen sijaan näkyy."
Vaikka kirja sattaa vaikuttaa tylsältä näin ensi-istumalta, niin kannattaa silti lukea se ;) Sen verran voin paljastaa kirjasta, että se sijoittuu 1800-1900- lukujen vaihteeseen ja mustavalkoisen ja mystisen sirkuksen kehittymiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti